Olen todellinen noviisi täällä blogimaailmassa, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Esimerkiksi se, kuinka voin kommentoida kommentteja.  Siis ihanko vaan menemällä blogiin ja kirjoittamalla uuden kommentin? No, kuitenkin, vielä noista kaupoista. Vaatekaupat eivät varmaan arvaakaan, millaista lisävoittoa voisivat saada sovituskoppien hoikentavilla peileillä ;)  Ne kun yleensä näyttävät vartalon jokaisen makkaran, muhkuran ja muut epämääräiset osat tosi tarkasti (ja se ei näytä kivalta). Ja siitä piti vielä mainita, että Gina Tricot on tuottanut positiivisen yllätyksen; siellä vaatteet ovat jotenkin reilumman kokoisia ja löydänkin sieltä usein jotain päälle mahtuvaa. Esimerkiksi viime viikonloppuna mukavan kesäpaidan (koko 44), joka on juuri sellainen kevyt ja vaalea niin kuin toivoinkin!

Yksi tosi yleinen laihdutusvinkki on korvata herkut jollakin toisella naposteltavalla. En ole tämän vinkin kovin suuri kannattaja, sillä valitettava tosiasia on, että jos tekee mieli suklaata, ei siinä paljon porkkanat auta. Ehkä ennemminkin kannatan ajatusta vaihtaa herkut vähän kevyempiin tuotteisiin; pitkässä juoksussa sen pitäisi tuottaa tulosta, vai? (Niin - kaikista paras olisi tietysti jättää ne herkut väliin kokonaan, mutta se tuntuu aika radikaalilta ajatukselta tässä vaiheessa.)

Jäätelöstä on tullut hyvää vauhtia kesäherkku numero 1. Pitkästä aikaa - joitakin vuosia sitten olin nielurisaleikkauksessa, ja sen jälkeen sai syödä jäätelöä vähän enemmänkin kuin omiksi tarpeikseen. (Nielurisaleikkauksella ei muuten ollut minuun laihduttavaa vaikutusta.) Nyt olen kuitenkin päässyt uudestaan jäätelön makuun. Voiko ihanampaa olla kuin kaivaa kuumana kesäpäivänä pakkasesta mansikkatuutti...tai kaupungilla ollessa käydä ostamassa yksi minttupallo. Tässä olisi kuitenkin yksi mahdollisuus päästä kokeilemaan kevennyttyä versiota!

Lähdin eilen kauppaan mehujäät mielessäni, mutta palasin kaupasta Pirkan mansikka-appelsiiniraitojen kanssa. Äsken koemaistoin yhden, ja kyllä, se oli hyvää! Ainakin sellainen appelsiinin makuinen.  Vaniljajätskiä ja appelsiini/mansikkasorbettia, mmm. Hyvää. Kaloreita 137 kc/100 g. Taitaa se vähän kevyempää olla kuin tavallinen jätski?

Tarkastin tämän netistä. Esim. Pirkan toffeetuutissa on kaloreita 270 kc/100g ja mansikkatuutissa 245 kc/100 g. Eli kyllä ne vaan nuo raidat ovat kevyempiä! Vielä kevyempää olisi tietysti joku mehujää. Taidankin sellaista etsiä kaupasta seuraavaksi ;)

 

Kävin tänään vähän kaupungilla, oli tarkoitus etsiä jotain kesävaatteita alennusmyynneistä. Ajattelin, että aamupäivällä siellä ei olisi niin pajon ihmisiä - inhoan sitä ahtautta ja tönimistä. No olin väärässä, kyllä siellä oli ihan tarpeeksi.

Kiersin monessa eri kaupassa, ja mitä enemmän kiersin, sitä masentuneempi olin. Ainoat ostokseni oli uudet rintsikat ja pari t-paitaa miehelle. Ja tarkoitus oli ostaa vaikka mitä! Se ei onnistunut, sillä minusta tuntuu, että mikään ei enää mahdu päälleni. Oon kyllä oppinut jo tiedostamaan oman vaatekokoni (se on alaosassa n. 44 ja yläosassa n. 46 - JÄRKYTTÄVÄÄ), mutta silti mikään ei mahdu päälle tai sitten näyttää ihan karsealta. Osaan jo ihan vaistomaisesti suunnistaa sinne "isojen tyttöjen osastolle" (inhoan tuota nimitystä), mutta miksi ne vaatteet on sitten taas jo liian isoja (50 -->) ja kaiken lisäksi ei yhtään niin kauniita kuin ne tavallisen naistenosaston vaatteet? Eikö lihavat saa pukeutua kauniisti, häh?!  Missä on kaikki ihanat, kesäiset, harsomaiset, vaaleat kesävaatteet? Kyllä minäkin suosin mustaa, mutta kesän lämpimillä ilmoilla pukisin mielelläni päälle jotain muuta.

Ja entäs sitten, kun on jonkin (ehkä) päälle mahtuvan vaatteen onnistunut löytämään, ja sen kanssa lähtee sovituskoppiin...voi vinetto. Näin tänään sellaisen näyn, joka ei ihan heti poistu verkkokalvoiltani. Se olin MINÄ ja minun mahani. Jossain sanakirjassa voisi olla sanan 'omenalihavuus' kohdalla kuva minusta. Siis se maha oli ihan järkyttävä! Ihan niin kuin olisin vähintään viidennellä kuulla raskaana! (No en kyllä ole ikinä ollut raskaana, joten en tiedä minkä kokoinen maha viidennellä kuulla voisi olla.) Muutenkaan ne sovituskopit ei kyllä ole mitään mukavia paikkoja. Peilit näyttävät inhottavan tarkasti myös kaikki selkämakkarat, takanta sotkuiset hiukset ja alkavan juurikasvun. Hitto.

Kotimatkalla yritin piristää itseäni ajattelemalla, että olen kyllä tosi onnekas, kun olen tällainen omppu; läskit kun kuulemma lähtevät paljon helpommin mahasta kuin esim. takamuksesta ja reisistä. No, terveysriskit ovat kyllä tällaisella vartalon mallilla paljon suuremmat. Eli en kovinkaan paljoa piristynyt. Ja se masensi entisestään, kun jalkapohjia alkoi POLTELLA. Onkohan kenellekään ikinä käynyt niin? Mulla tätä on ilmennyt tällä lihavuusasteella. Jalkojen päällä on painoa niin tolkuttoman paljon, että jalkapohjat eivät kestä sitä vaan meinaavat palaa kenkiin kiinni (siltä se ainakin tuntuu).

Tämmöistä tänään!

p.s. Paino oli tänään 90,4 kiloa. HITTO.

Vaaka näytti tänä aamuna 89,6 kg. Eli onnistuin karistamaan juhannuskilot, ja nyt voinkin sitten aloittaa sen laihdutuksen ihan puhtaalta pöydältä.

Eilistä ruokapäiväkirjaa:

aamupala: maitokahvia, vissyä, puolikas greippi

välipala: 2 palaa ruisleipää, kevyt leviä, kalkkunaa, salaattia, puolikas tomaatti, iso lasi light-mehua ja maitokahvia

päiväruoka: annos punajuuri-jauhelihalaatikkoa + raejuustoa, keitettyjä kasviksia, 1 pala ruisleipää + kevyt levi, vettä

välipala: 1 light-siideri , kahvia, vettä, viinirypäleitä

iltaruoka: spagetti + jauhelihakastike, 1 pala ruisleipää + kevyt levi, vettä

 

Ja pitäisköhän tuota jotenkin analysoida?

Se on muuten jännä juttu, että minä  (en tiedä muista pullukoista?) tiedän aika paljon laihduttamisesta, ruokavaliosta, eri ruokien ravintoarvoista, hiilareista jne. jne. Siis minulla on TIETOA aiheesta varmaan enemmän kuin keskivertotallaajalla, mutta silti minulla ei ole TAITOA soveltaa sitä tietoa käytäntöön. Tai oikeastaan ei ole halua ja kiinnostusta soveltaa sitä. Tai syödä niiden oppien mukaan. Tämä johtuu varmaan siitä paradoksaalisesta asiasta, että tykkään samaan aikaan syödä ja lukea (TIEDÄN: nou nou) laihdutusohjeita. Olen ehkä jotenkin kieroutunut? 

 

Vieläkin kannan juhannuksen seurauksia ympärilläni. Vaaka näytti tänään 90,1 kg, eli ihan hyvin turvotus on laskenut, mutta vielä on jäljellä. Tai saattaahan tuo olla läskiäkin, mut joka tapauksessa saa lähteä pikimmiten - haluan painaa taas alle 90 kiloa.

Laitan vähän eilistä ruokapäiväkirjaa.

aamupala: maitokahvia, vissyä, puolikas greippi, viinirypäleitä

välipala: pala patonkia, oivariinia, 1 siivu Kippari-juustoa, lehtisalaattia

ruoka: porkkanasosekeittoa ja paistettua naudan jauhelihaa, 2 palaa Real-leipää, oivariinia, 2 siivua Kippari-juustoa, lehtisalaattia

välipala: maitokahvia, pala patonkia, oivariinia, 2 siivua Kippari-juustoa, lehtisalaattia

iltapala: 3 palaa ruisleipää, oivariinia, 1 Kippari, 2 siivua kalkkunaa, lehtisalaattia, vissyä. 1 toffeetuutti.

Tuo on kyllä nolo!! Siis tuo ruokapäiväkirja. Se ei ole laihduttajaa nähnytkään. Pelkästään jo noista oivariineista ja kippareista tulee ihan tuhottomasti rasvaa. Ja pah! Siellä on tuo tuutti, vaikka ennätin jo ajatella, että en sentään ole herkkuja syönyt. Mutta tästä voi ehkä vähän saada käsitystä siitä, miten syön normaalisti. Enhän muuten olisikaan näin paksu.

Eilen pääsin kyllä hikoilemaan, kun siivosin ihan hiki päässä, heh. Tänään jatkuu. Mulla on ikävä sellasta liikunnan jälkeistä lihasjäykkyyttä/-kipua, tunnetta siitä, että on tehnyt jotain. Tai tunnetta siitä, että jossain noitten kaikkien läskien alla piilee lihaksia. Sellaista tunnetta ei ole ollut herra ties milloin viimeeks. Sellaisenkin voisi joku päivä hankkia.

Juhannukselle asettamani tavoite, liian juomisen välttäminen, onnistui. Ainakin osittain. Vaikka oltiinkin oikeissa juhannusjuhlissa, en ollut kovin pahassa humalassa, eikä illasta seurannut pahaa krapulaa. Silti tuli juotua aika paljon, ja syötyä myös. Kävin tänä aamuna vaa'alla, ja se näytti 90,9 kg. Tuo on enemmän kuin ikinä ennen. Olenkohan nyt lihavampi kuin ikinä ennen, vai olenko vaan vältellyt vaakaa näin lihavina päivinä?

Joskus vaa'alla iskee sellainen pysähtyminen, tajuaminen. Yleensä se tapahtuu silloin kun saavuttaa (ei todellakaan tavoiteltava saavutus) uuden kymmenluvun. 70 kilon ylittäminen oli järkytys, 80 kilon kohdalla aloin laiduttamaan (ja sain ehkä viisi kiloa laihdutettua), nyt oli taas uuden järkytyksen aika. Huh. Kohta olen satakiloinen, jos tämä tahti jatkuu. Vaikka vaa'alla käynti ei olekaan näin pulskana mikään mieltä ylentävä kokemus, sitä kannattaa silti harrastaa; totuuden kieltäminen ei ole hyväksi.

Tiedän kyllä, että nuo tämän aamuiset luvut ovat varmasti suurimmaksi osaksi nestettä ja turvotusta. Vai pystyykö yhden pitkän viikonlopun aikana lihomaan 1,5 kiloa? No, jos ne ovat sitä turvotusta, niiden pitäisi lähteä yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkiin. Otan seuraavaksi tavoitteeksi tiputtaa painon takaisin alle 90 kiloon. Paljon juomista (siis vettä ja vissyä:), kevyttä syömistä, vähän liikuntaa. Eiköhän se auta. Juhannuksen jälkipyykki on pestävä.