Juhannukselle asettamani tavoite, liian juomisen välttäminen, onnistui. Ainakin osittain. Vaikka oltiinkin oikeissa juhannusjuhlissa, en ollut kovin pahassa humalassa, eikä illasta seurannut pahaa krapulaa. Silti tuli juotua aika paljon, ja syötyä myös. Kävin tänä aamuna vaa'alla, ja se näytti 90,9 kg. Tuo on enemmän kuin ikinä ennen. Olenkohan nyt lihavampi kuin ikinä ennen, vai olenko vaan vältellyt vaakaa näin lihavina päivinä?

Joskus vaa'alla iskee sellainen pysähtyminen, tajuaminen. Yleensä se tapahtuu silloin kun saavuttaa (ei todellakaan tavoiteltava saavutus) uuden kymmenluvun. 70 kilon ylittäminen oli järkytys, 80 kilon kohdalla aloin laiduttamaan (ja sain ehkä viisi kiloa laihdutettua), nyt oli taas uuden järkytyksen aika. Huh. Kohta olen satakiloinen, jos tämä tahti jatkuu. Vaikka vaa'alla käynti ei olekaan näin pulskana mikään mieltä ylentävä kokemus, sitä kannattaa silti harrastaa; totuuden kieltäminen ei ole hyväksi.

Tiedän kyllä, että nuo tämän aamuiset luvut ovat varmasti suurimmaksi osaksi nestettä ja turvotusta. Vai pystyykö yhden pitkän viikonlopun aikana lihomaan 1,5 kiloa? No, jos ne ovat sitä turvotusta, niiden pitäisi lähteä yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkiin. Otan seuraavaksi tavoitteeksi tiputtaa painon takaisin alle 90 kiloon. Paljon juomista (siis vettä ja vissyä:), kevyttä syömistä, vähän liikuntaa. Eiköhän se auta. Juhannuksen jälkipyykki on pestävä.